Mórríghan

Hami käyttäytyy yleensä kuningattaren elkein. Se haluaa usein olla päätösvallassa, ja nyrpistääkin nokkaansa varsin rankasti, jos ihmiset pistävätkin sen aisoihin. Karsinassa tamma seisoo korvat takaviistossa ja vain tuijottelee karsinaan saapunutta tulokasta. Jos tulija on täysin tuntematon, voi häntä odottaa pieni henkinen taistelu ennen kuin Hamin kanssa saa asiat toimimaan. Tamman naamaa koristaa varsin usein tympääntynyt ilme. Se haluaa näyttää ärsytyksensä jokaiselle, minkä vuoksi aluksi kaikki hommat tehdään vaikeimman kautta. Kun turhat touhuamiset on tehty ja arvojärjestys ollaan selvitetty, Hami antaa tehdä hoitotoimenpiteet varsin helposti. Kavioiden puhdistus on kuitenkin aina ollut tamman kanssa se suurin murheenkryyni. Hevoselle kavion nostaminen on todella vaikaa. Se, että pitäisi mennä nyt nostamaan jalka toiselle, kun hän käskee, ei mene Hamin kalloon mitenkään päin. Hevosen ylpeys ei millään antaisi periksi sellaiselle toiminnalle.

Taluttaessa Hami haluaisi päättää suunnan ja saattaakin olla riuhtomassa hoitajaansa aika ajoin ties minne puskaan. Vaikka päällepäin näyttää siltä, että Hamilla ei ole minkäänlaista aikomustakaan seurata taluttajaa hänen haluamaansa suuntaan, asettuu se kuitenkin vaativasta ja järeästä käskystä varsin nopeasti. Muiden hevosten kanssa Hami yleensä joutuu riitoihin. Tamma on sellainen kärttyinen rouva, joka ei kestä laisinkaan päättömästi riehuvia apinamaisia lajitovereitaan. Hami on laumassa se, joka nokittaa nuorempiaan ja loistaa yleensä siellä johtajan asemassa. Monet hevoset ovat jo tottuneet Hamin käskyttämiseen ja pomottamiseen, minkä vuoksi ne osaavat jättää tamman omaan rauhaan eivätkä kyseenalaista sen asemaa johtajana. Jotkut uudet hevoset tai muuten vain selkäsaunaa kaipaavat voivat kuitenkin koittaa onneaan, mutta nopeasti huomaavat, että taistelukannalla oleminen on aivan turhaa. Piskuisen Hamin henkinen kantti on vertaansa vailla, mikä korvaa jonkin verran fyysistä voimaa. Tätä tammaa ei siis pidä alkaa kiusaamaan tai saa turpiinsa tavalla tai toisella.

Ratsuna Hami on laiska. Se ei näe tarpeelliseksi tehdä hommia ratsastajan haluamalla tavalla. Jotta hevosesta saa irti edes jotain, on sille asetettava rajat heti ensikättelyssä. Jos tamman antaa vaellella pitkin kenttää miten sattuu eikä siltä kukaan vaadi eksaktisti mitään, uhkaa koko treeni mennä läskiksi. Erilaiset siirtymiset ovat tärkeitä hevosen kanssa toimiessa, jotta sen oma moottori saataisiin toimimaan. Kun vauhtia on saatu, hevonen kuuntelee kyllä ja toisinaan myös tekee niin kuin käsketään. Aina se ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä, mikäli Hami päättää pistää jarrut pohjaan ja olla harvinaisen hankala. Yltiöpäinen laiskuus saattaa johtua osittain siitä, että Hami haluaa vain muodon vuoksi toimia vastoin ratsastajan tahtoa. Se kun ei tosiaan ole se kaikkein miellyttämishaluisin ratsu tässä maailmassa. Jos hevosta ei kuitenkaan päästä sooloilemaan vaan on erittäin tarkka, että eteenpäinpyrkimys säilyy, saa siitä kohtalaisen kivan ratsun. Se on kuitenkin fakta, että selässä on ratsastettava jokainen hetki. Jos ratsastaja unohtaa hetkeksikin pitää eteenpäinpyrkimystä yllä, Hami kyllä käyttää tilanteen hyväksi ja aloittaa lusmuilun, jossa se onkin aikamoinen mestari.

Hami ei jännitä kovin helposti, joten kilpailuissa tamma ei ole sen vaativampi kuin kotona. Kylmänrauhallinen tamma tutkiskelee pää ylväästi pystyssä muita riehuvia kilpakumppaneitaan ja pitää huolen siitä, ettei kukaan tule hyppimään sen silmille. Hami on yllättävän innoissaan siitä, että se pääsee esiintymään monelle silmäparille. Ei ole mitenkään tavatonta, että hieman ennen omaa suoritusta Hami tuntuu alkuverryttelyalueella maagisen loistavalta eikä yleisestä tahmeudesta ole lainkaan tietoa. Esiintyminen on Hamin mielestä niin mukavaa puuhaa, ettei sitä aina meinaa saada koppiin takaisin, kun on aika lähteä kotiin. Muuten lastauspuuhat sujuvat hienosti tamman kipittäessä korvat hörössä sisään tai ulos. Se tietää, että traileri tarkoittaa jotakin mukavaa.

Sukutaulu

i Eanwood Meadhrán ID, trt, 166 cm	ii Máel Sechlainn ID, rn, 165 cm	iii Ceilteach
		iie Frachmoore Tiernan
	ie Doiléir ID, rt, 168 cm	iei Fionnbharr
		iee Wicklow Sorcha
e Anam Báite ID, rn, 160 cm	ei Rivengrove Uilleag ID, rn, 165 cm	eii Mullingar Flurry
		eie Seacláid
	ee Crapadh Sceamhlach ID, rn, 159 cm	eei Sníomhadóir
		eee Moímint Dorcha

Lue sukuselvitys Sulje sukuselvitys

Hamin takaa löytyy nimiä, joista moni irish draught vannoutunut voi olla kateellinen - vaikka sanottakoon, että kenttäratsastajan silmin nämä nimet voivat olla varsin vaatimattomia. Tamman kasvattaja Maylene Clifton onkin enemmän näyttelypuolen ihmisiä, vaikka niin omat hevosensa kuin kasvattinsakin ovat satunnaisesti näyttäytyneet ja jopa menestyneetkin eri ratsastuksen lajeissa, joskaan eivät kovin korkeilla tasoilla.

Ehkä Hamin suvussa tunnetuimpaa päätä edustaa sen isän isä Máel Sechlainn, jolta löytyy menestystä niin näyttelyistä kuin työhevoslajeistakin, ja onpa ori kunnostautunut muutamissa maastoestekilpailuissakin. Jo edesmennyt ori on vienyt useampanakin vuonna erinäisten rotunäyttelyiden voitot ja sen jalostuskäyttö on ollut varsin mittavaa; Máel Sechlainn löytyy myös nykyään monen näyttelymenestyjän takaa. Myös sen isä sekä emä ovat olleet verrattain näkyviä hevosia irish draught piireissä, etenkin jälkimmäinen, joka oli tunnetun Frachmoore Farmin kasvatti.

Kuten moni muukin Máel Sechlainnin jälkeläisistä, on myös Hamin isä Eanwood Meadhrán täyttänyt sen suuret saappaat sujuvasti. Ori on menestynyt näyttelyissä ja kiertää niitä yhä, vaikka kirkkaimmat tittelit ovatkin tänä päivänä jo nuoremmille varatut. Irlantilaisen Eanwood Studin kasvatti, joka edustaa kyseisellä tilalla edelleen, on myös kiertänyt jonkin verran koulu- ja esteratsastuskilpailuja, vaikkakin lähinnä harrastelijatasolla. Eanwoodin omistajat ovat myös varsin innostuneita historiallisten lajien harrastajia ja näissäkin Meadhrán on näyttäytynyt, kuten myös aikanaan emänsä Doiléir, joskaan tällainen osaaminen ei varmasti hevosharrastajien valtavirran silmissä ole erityinen meriitti. Niin Doiléir kuin poikansakin ovat myös esiintyneet harrastelijatasolla työhevoskilpailuissa, voinee siis sanoa, että Eanwoodissa arvostetaan perinteitä enemmän kuin nykyaikaista hevosurheilua. Doiléirin isä onkin Fionnbharr, jälleen yksi tavattoman suosittu ja suuren kavionjäljen irish draught kasvatukseen jättänyt ori, joka näyttelyiden ohella menestyi juurikin työhevosluokissa.

Maylene Cliftonin oma tamma Anam Báite polveutuu myös tunnetuista hevosista, mikä osaltaan on tehnyt sen jälkeläisistäkin kysyttyjä irlantilaiskasvattajien keskuudessa. Tamma itse on varsin sporttinen ja vaikka se on kiertänyt näyttelyitäkin, edustaa sen kenties aavistuksen liian kevyttä tyyppiä menestyäkseen kunnolla. Työhevosen sisua siitä kuitenkin löytyy, ehdottomasti enemmän kuin ratsulle suotavaa miellyttämisenhalua, ja vaikka tamma onkin urallaan vieraillut jonkin verran kouluradoilla ja kenttäkisoissakin, on sen menestys keskittynyt enemmän työhevosluokkiin.

Anam Báiten emä Crapadh Sceamhlach oli moniosaaja, ja vaikka periyttikin näitä ominaisuuksia myös tyttärelleen, voi "Sissien" sanoa olleen tätä selkeästi tasokkaampi. Ruunikko teki noin kymmenen vuoden uran kenttäratsastuksessa omistajansa Lauren MacFerghusin kanssa, joka oli vasta 13-vuotias aloittaessaan aktiivisen kisaamisen Sissiellä. Kaksikko kiersi ympäri Irlantia ja menestystäkin karttui, ei ainoastaan kenttäratsastuksessa vaan myös kouluaitojen sisällä. Myös eläkepäivänsä tamma sai viettää samaisen, siinä vaiheessa jo nuoren naisen omistuksessa pyöräyttäen maailmaan muutaman varsan, jotka kaikki kantoivat tavaramerkkinään emänsä kevyehköä rakennetta.

Rivengrove Uilleag edustaa juuri sitä linjaa jota Sissielle pääsääntöisesti käytettiin; muhkea, lihaksikas, iso. Tosin Uilleagin kohdalla voidaan varmaan todeta, että se näytti varmasti isommalta kuin olikaan ryhdikkyytensä ja karjaan käytöksensä turvin. Oria käytettiin runsaasti ei ainoastaan kotimaassaan Irlannissa vaan koko Britannian alueella, ja lopulta se muutti vanhoille päivilleen Saksaan, jossa myöskin astui vielä kymmeniä tammoja. Syy menestykseen oli korrektin rakenteen (tätä hevosta aivan todella ylistettiin näyttelypiireissä vielä sen kuoltuakin) lisäksi osaaminen kouluradoilla ja toisaalta myös työhevoskilpailuissa. Siinä siis yhdistyi ominaisuuksia joita harvoin kohtasi pakattuna yhteen, uljaspiirteiseen hevoseläimeen. Lisäksi Uilleagin isän takaa löytyy useita suosittuja nimiä ja sen emä oli myös menestyjä etenkin näyttelyissä, sekä erittäin hyvä periyttäjä. Uilleagin suku yhdistettynä Crapadh Sceamhlachin isän Sníomhadóirin linjaan (kyllä, tämänkin oriin kohdalla voidaan puhua linjasta, se oli legenda jo eläessään) ovat antaneet melkoisen perinnön Anam Báitelle ja sitä kautta Mórrighanille.

Sukuselvitys © VRL-09334

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Vanhempi	Omistaja
01.03.2020	ID-t. Gleanntán Miabhaigh	Michellangelo	VRL-12244
19.08.2019	ID-t. Gleanntán Quinn	Raghnall Achrann	VRL-11889
19.02.2016	ID-o. Gleanntán Luchtaine	Hey Valentin	VRL-10878

Kilpailut

Näyttelyt

Porrastetut kilpailut

Perinteiset kilpailut (ERJ)

Valmennukset & päiväkirjamerkinnät

01.07.2020 - Kouluvalmennus ratsastajan sanoin

Hami mateli eteenpäin korvat niskassa ja niskuroi jokaiselle selästä tulevalle avulle. Olin taistellut ilkikurisen hevostamman kanssa jo vartin eikä minkäänlaista nöyrtymistä näyttänyt tapahtuvan. Sain patistaa sitä eteenpäin oikein urakalla ja muistaa myödätä jokaisen reippaamman askeleen jälkeen. Kehujen saattelemana Hami alkoi toimia melko hyvin ottaen kuitenkin edelleen vähänkään epämukavan avun itseensä, ja nakkeli niskojaan sille. Saatuani alkuverryttelyt vihdoin ja viimein tehtyä, pääsin aloittamaan kunnon treenin.

Tein paljon erilaisia siirtymisiä askellajista toiseen sekä myös tietyn askellajin sisällä. Hami mieluusti hidasti, mutta ei olisi millään halunnut edetä reippaammin. Pitkillä sivuilla oli tarkoitus lisätä ravia ja lyhyellä sivulla ottaa takaisin. Halusin näiden kahden tempon välille huomattavan muutoksen ja siirtymisten täytyi olla napakoita eikä liukuvia. Monen siirtymisen jälkeen Hami alkoi lämmetä yhä enemmän ja se alkoi jo hieman pärskähdellä työnteosta. Tämän tehtävän jälkeen hevonen sai hetken levätä, kunnes aloittaisimme treenin päätehtävän.

Suurin painopiste oli tänään vastalaukan harjoittelussa. Tarkoituksena oli ratsastaa ensin myötälaukkaa suurella keskiympyrällä, josta jatketaan lävistäjälle. Sunnan vaihtuessa laukka pysyy samana, tehdään puolikas pääty-ympyrä ja käännytään jälleen lävistäjälle myötälaukkaan palaten. Hami pysyi melko hyvin hanskassa vaikka pari kertaa tiputtikin ikävästi raville. Viimeiset vastalaukat menivät kuitenkin hyvin ja sain ratsastettua Hamia yllättävän hyvässä paketissa. Lopputunnista hevonen oli oikein vetreä ja teki töitä käskystäni. Mitään maailman mahtavinta työmoraalia Hamihan ei omista, mutta olin kohtalaisen tyytyväinen tamman tämän päivän suorituksiin. Loppuverryttelyt tein melko matalassa muodossa kehujen kera.