Double Take

Vaikka Hazel Beeks ei kilpaile maailman eikä omankaan maansa huipulla, ovat naisen kenttävarsat kysyttyä tavaraa ainakin Iso-Britannian sisällä. Vaikka nainen kasvattaakin hevosia lähinnä omaan käyttöönsä, ei kaikkia varsoja voi pitää, kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa eikä jokainen yllä sille tasolle, jota Hazel hevosiltaan toivoo. Ehkä se tekeekin varsoista niin kysyttyjä; ne on valittu, kasvatettu ja rakastettu omaa uraa silmällä pitäen, eli laatu ei voi olla huono.

Hazel ei pelkää liisata vieraitakaan hevosia käyttöönsä. Omalle lempioriilleen nainen oli tällä kertaa valinnut kuvan kauniin kimon Parallel Linesin. Tamma oli jo eläkkeellä, mutta aikoinaan se oli kilpaillut Irlannissa ja Englannissa huipputasolla kenttää, ja ollut sittemmin jalostuskäytössäkin useampia vuosia, niin että pari ensimmäistä varsaa aloittelivat jo omia kilpauriaan. Juuri tällainen niin kilpailu- kuin jälkeläisnäyttöjäkin antanut hevonen oli sellainen, jota Hazel osasi arvostaa.

Lisäksi Parallel Linesillä oli hyvä suku. Molemmat vanhemmat olivat tahoillaan kilpailleet kenttäratsastuksessa, isä Englannissa ja emä Irlannissa. Walk The Line olikin, tyttärensä tapaan, juuri sellainen tamma joka olisi varmasti kelvannut Hazelinkin jalostustyöhön: CIC3-luokkien kilpailija, elänyt pitkän ja terveen elämän, hyvin rakentunut ja vakuuttavia jälkeläisnäyttöjäkin oli. Jälkimmäisiä tosin kertyi Walk The Linelle vain kaksi, sillä valitettavasti tamma kuoli pahaan ähkyyn pian toisen varsansa saamisen jälkeen.

Union City Blue puolestaan on hevonen, joka ei meriiteistään huolimatta sano monellekaan irlantilaisharrastajalle yhtään mitään. Ori on pitkän linjan englantilaiskasvatuksen tulosta eikä siltä löydy rodun alkuperämaasta sukulaisia ainakaan kolmen sukupolven sisältä. Kotimaassaan Union City Blue kilpaili CIC2-tasoa hyvällä menestyksellä ja toimi näin myös lipunkantajana rodulleen. Varsoja sillä kuitenkin on lähinnä Englannin maaperällä, joten Parallel Linesin voidaan sanoa siinäkin mielessä olevan harvinainen tapaus.

Tietenkin se ori, jolle Hazel huolella ja harkinnalla Parallel Linesin valitsi, on naisen kenties rakkain ja ehdottomasti menestynein kilparatsu Double Trouble xx. Hazel itse kilpaili sillä useita vuosia ympäri Iso-Britannian ja vaikka kaksikko ei loistanutkaan siellä brittiratsastajien kirkkaimmassa kaartissa, tulivat nämä tutuiksi hyvästä yhteishengestään, jotka välittyivät erityisesti instagram- ja facebook-tilien kautta. Olikin erityisesti nuorempaa hevoskansaa vavisuttanut uutinen, kun Hazel ilmoitti liisaavansa oriin Saksaan. Kyseessä oli täysin käytännön syihin perustuva päätös; "Dumlella" oli enemmän antaa kuin ratsastajallaan, ja niimpä Hazel etsi sille kuskin, joka voisi edetä oriin kanssa pidemmälle.

Dumlen isä Toublemaker xx on myös kolunnut läpi varmasti hyvin samoja kilpakenttiä kuin poikansa myöhemmin. Ori kilpaili kenttäratsastuksessa parilla eri ratsastajalla, joista jälkimmäisen kanssa pääsi näyttämään taitojaan monissa maan arvokilpailuissakin. Vaikka nimestä voisi päätellä muuta, oli Troublemaker erittäin rauhallinen hevonen ja sitä sen siitosvuosina haluttiinkin korostaa; kilpailutahto ja miellyttävä luonne samassa paketissa. Edesmenneelle oriille siunaantuikin runsaasti jälkikasvua, pääasiassa Englantiin.

Pienen kauneusvirheen Double Taken hyvin kenttäorientoituneeseen lähisukuun tekee sen isän emä Double The Price xx. Tamma kyllä kilpaili ja kovaa, mutta esteratsastuksessa. 160cm ratoja ylittävä täysiverinen nähtiin parina vuonna MM-kilpailuissakin, joskaan menestystä ei niistä karkeloista saatu. Toisaalta Double The Pricen ansiot mm. Saksan esteradoilla riittävät varmasti vakuuttamaan kenet tahansa tamman laadusta. Kilpauran päätyttyä loukkaantumiseen tehtiin tammalla kaksi varsaa, mutta rikki menneen jalan vaivatessa vuosi vuodelta enemmän, lopetettiin Double The Price jo 14 vuoden iässä.

Sukuselvitys © VRL-09334