Gleanntán Red Baron

Paavo omaa ainakin henkisesti pyöreähkön vatsanseudun ja salamannopeat jalat, jotka kiihdyttävät tämän liikkuvan herkkusuun hurjaan vauhtiin alta aikayksikön. Ilkikurinen namupetteri ei sitten ole tippaakaan tullut mukaviin vanhempiinsa. Paavo on jääräpäinen kaveri, joka ei anna mitään ilmaiseksi missään tilanteessa. Orin kanssa ei kannata lähteä mittelemään hermojen pituudesta, koska Paavo rökittää hoitajansa varmasti ja saa tahtonsa läpi, vaikka siinä menisi henki. Avainsanana Paavon kanssa toimiessa voisi pitää houkuttelua, ehdottelua, kehumista ja kaikkea muuta ystävällisempää taivuttelua. Kynnys nöyrtyä kaksijalkaisten käskyn alle saattaa tosin laskea muutaman sentin, jos vastapuolella on tarjota Paavolle ruokaa.

Paavo on aina luimistelemassa sen karsinan ulkopuolisille tallustelijoille. Auta armias, jos he uskaltavat lähestyä ovea niin saa heti ensimmäisenä hampaat irvessä rymyävän tankkerin päällensä. Orin idioottimainen pullistelu on tosin vain silmänlumetta. Oikeastihan Paavo lopettaa epätoivotun käytöksensä heti, kun hoitaja on kertonut missä mennään ja kuka määrää. Jos orille ei kuitenkaan aseteta rajoja jo heti ensikättelyssä, saattaa yhteiselo olla hermoja raastavaa touhua. Myös hevosen hampaita ja omia varpaitaan kannattaa varoa, mikäli on niin nyhverö, ettei saa yhtä nelijalkaista aisoihin. Hoitaessa Paavo sidotaan kiinni, koska kukaan ei jaksa sinne tänne säntäilevää, tönivää tai nipistelevää hevosta harjata. Mikään huomionosoituksien suuri rakastajahan Paavo ei ole, joten kaikenlainen puunaaminen kannattaa suorittaa mahdollisimman vaivihkaa. Varusteidenlaitossa saa, etenkin satulavyön kohdalla, valmistautua siihen, että tämän hevosen maha paisuu ainakin kaksinkertaiseksi jumppapalloksi, jonka kanssa saa taistella muutaman mukavan tovin.

Tarhastahan Paavo ei lähde sitten mitenkään päin. Ori on aina ensimmäisenä ihmisen lähestymisen huomatessaan koonnut klaaninsa ja juossut kärjessä mahdollisimman kauas portista. Paavo on kova poika leikkimään hippasta, joten minkäänlaiseen juoksukilpaan ei sen kanssa kannata ryhtyä. Yleensä se helpoin tapa saada hevonen kiinni, on ruoka, ja sitä täytyy olla paljon. Muutaman onnettoman kauranjyväsen takiahan Paavo ei uhraa aikaansa edes pieneen vilkaisuun vaan ämpäristä täytyy näkyä ruuat kilometrien päähän, jotta orin mielenkiinnon saa herätettyä. Tuhti hevospoika on varsinainen supliikkimies. Se juoksee jokaisen nelijalkaisen luona ääntelemässä ja ottaa usein matsia muiden oripoikien kanssa. Sosiaalinen Paavo on usein itsekin aivan pyörällä päästään, kun se juoksee hippulat vinkuen kaverin luota toiselle ja pitää järkähtämätöntä vahtia siitä, että hän on se lauman pää.

Ratsukäyttäytyminen on jo asteen verran parempaa kuin maastakäsin. Paavolla on kuitenkin tapana lusmuilla eikä se pelkää käyttää ratsastajan keskittymisen herpaantumista hyväkseen. Yleensä Paavo tarvitsee ratsastajan, joka osaa vaatia siltä eteenpäinpyrkimystä. Pitkä kouluraippa on oiva työkalu, jolla tämänkin laiskamadon saa hyvinä hetkinä kulkemaan oikein esimerkillisesti. Kouluaitojen sisäpuolella homma saattaa tosiaan olla hieman tahmeaa, mutta esteille päästessään Paavosta kuoriutuu hieman vauhdikkaampi otus. Mitään järeitä pidätyksiä ei Paavon kanssa kuitenkaan tarvitse harrastaa, koska vauhti harvoin nousee liian kovaksi. Maastoesteillä tämä hevonen on oikein oiva peli. Siellä se kulkee yllättävän nätisti ja on kuulolla hieman paremmin. Johtuisikohan se sitten siitä, että ori tietää, mikä on homman nimi ja mitä pelleilystä pahimmillaan voi kiinteillä maastoesteillä seurata.

Sukutaulu

i Faylor ID, tprt, 167 cm	ii ID	iii
		iie
	ie ID	iei
		iee
e Bleindell Countess ID, rtkm, 160 cm	ei Horizon ID, rnkm, 164 cm	eii Cillian
		eie Blakcbourn Sleek
	ee Bleindell Mairead ID, rt, 162 cm	eei Monarch
		eee Bleindell Cara

Lue sukuselvitys Sulje sukuselvitys

Sukuselvitys tänne

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Vanhempi	Omistaja
23.05.2020	ISH-t. D.E. Hyacinth	Herytie de Vallée	VRL-10878
19.02.2020	ID-o. Gleanntán Conqueror's Command	Gleanntán Mild Mayhem	VRL-10878

Kilpailut

Porrastetut kilpailut (KERJ)

Perinteiset kilpailut (ERJ)

Muut kilpailut

 

Valmennukset & päiväkirjamerkinnät

25.07.2020 - Power Jump 2020

Flynn istua jökötti rautiaan ratsunsa selässä tyhjääkin tyhjempi ilme kasvoillaan. Miehen päässä liikkui jokin suuri sekamelskainen ajatus, joka oli yhdistelmä ylitsepääsemätöntä huonotuulisuutta ja halua ymmärtää tuon allaan olevan hevosensa helvetillistä ajatuksenjuoksua. Flynnin oli taas pitänyt repiä hermonsa melkein riekaleiksi osallistumalla vähän suurempiin hyppykarkeloihin, vuoden 2020 Power Jump -tapahtumaan. Siitä hän nyt ei voinut syyttää kuin itseään.
”Miten se näyttää vähän lihavalta?” Bridget esitti kysymyksensä, joka havahdutti Flynnin ajatuksistaan.
”No sehän syö ku sika ja koko ajan”, Flynn töksäytti.
Bridget siristi hieman silmiään ja mallaili katseellaan työhevosen selässä istuvaa Flynniä. Nainen antoi kuitenkin jälleen kerran armoa miehelleen, joka oli melko hyvin pitänyt kuohuvan mielensä aisoissa, vaikka valmistautuminen tähän luokkaan oli ollut kaaosmaista. Sitä oli kyllä usein Paavon kanssa kilpailuihin lähtiessä asennoiduttava hommaan tietyllä tapaa sekä ymmärrettävä, että tämä ei mikään läpihuutojuttu orin kanssa olisi sitten ollenkaan.

Oikeastaan koko matka Irlannista johonkin Suomen aivan omituiseen kolkkaan, Ahvenanmaalle, oli ollut sellainen kokemus, että Flynnille jo pelkästään tuo paikasta A paikkaan B kulkeminen olisi riittänyt. Se koko kilpailupaikan osoite oli sellaista hepreaa, että eihän edes sen kirjaimista kukaan porukasta ottanut selvää. Kaikki on mahdollista sellaisella retkellä, joka suuntautuu johonkin aivan tuiki tuntemattomaan. Myös Paavolla oli kuuleman mukaan ollut jokaisen kulkuvälineen vaihdon aikana sananen jos toinenkin sanottavanaan. Flynn kumppaneineen oli pistänyt hevoset kulkemaan ensimmäisenä ja tulleet itse sitten perässä. Niin oli ehkä parempi, koska mies olisi repinyt pelihousunsa aivan varmasti jo heti ensimmäisistä metreistä lähtien, jos olisi joutunut itse olemaan vastuussa hevostensa siirrosta. Irlantilais-sveitsiläisjengi saapui hevosineen erittäin siistin ja moitteettoman näköisen tallialueen pihalle aikaisin perjantaina. Ryhmärämä sai karsinapaikat maneesin vierestä. Flynnin ainoa toive oli, että Paavo-herra pääsee mahdollisimman syrjäiseen nurkkaan. Niinhän se pääsikin, luojalle kiitos.

Bridget oli siirtynyt valmistautumaan omaan suoritukseensa, kun Flynn hevosineen jäi edelleen seisomaan siihen maneesin kulmaan ja hengittämään muutamaan kertaan oikein syvään.
”Nyt sitten saat lunastaa paikkas takaisin mun lemppariksi. Kuulitko?” Flynn ärähti ja käski pyöreän Paavonsa raviin.
Flynn ja Paavo starttaisivat tuota pikaa, mutta ennen sitä oli hyvä ottaa vielä parit verryttelyloikat, jotta tuokin lihava pulla ymmärtäisi mistä tässä onkaan nyt kyse. Hevonen oli tosiaan mesonnut aamusta lähtien kuin mikäkin egoansa pakonomaisesti pönkittävä öykkäri. No Paavon oli annettu möykätä aamupäivä ennen sen omaa kilpailua silläkin uhalla, että orin herrasväki saisi hävetä silmät päästään. Salaisena toiveena kaikilla oli, että ori olisi väsynyt omaan häiriköintiinsä ja lopettanut hyvän sään aikaan. Tuo taliaivo ei kuitenkaan ymmärtänyt päättää toimintaansa edes silloin, kun orin oma h-hetki alkoi lähestyä. Paavo piti taas tutun tavan mukaisesti pikaisesti harjata ja yrittää saada se edes jokseenkin siedettävän näköiseksi tärkeää hetkeään varten. Jos ori saisi itse päättää, se varmasti lähtisi näihin kilpailusuorituksiin aina suoraan pystymetsästä sotkuisella turkilla sekä risut ja muut männynkävyt päässään ja ilman satulaa - tietysti. Sellainen ihana luonnonlapsi… Eihän orin tukkaakaan pysty koskaan laittamaan nätiksi, kun se piru vie viskoo päätään sellaisella voimalla, että kumma jos se ei joku päivä vielä irtoa kokonaan. Hyvä, että sen jouhet saadaan edes harjatuiksi.

No, tuo boheemi luonnonlapsi on myös alituinen hedonisti, minkä vuoksi se ei tee elettäkään suuntaan eikä toiseen ellei siellä jossakin suunnassa ole ruokaa. Tällä kertaa Flynn kuitenkin tunsi Paavon olevan vireessä. Tämä käytös saattoi toimia tälle päivälle kultaakin kalliimpana pelastusrenkaana. Muutaman hypyn jälkeen Flynn alkoi totisesti tuntea tuon hevosen, olkoonkin sitten lihava, imun esteelle ja pyrkimyksen eteenpäin. Mitä kummaa miehen hevoselle olikaan tapahtumassa? Siihen Flynn ei osannut vastata, mutta elettäkään hän ei tehnyt hidastaakseen punertavan työhevosensa menoa. Paavo puuskutti hurjana muiden joukossa. Se ei ehkä ollut niin atleettinen kuin suurin osa kilpakavereistaan, mutta eihän tämä kaksikko ole ennenkään ollut mitään valtavirtaa.

---