Incaico

© Landgestüt Celle

Virallinen nimi	Incaico "Nakki"	Rekisterinumero	VH14-121-0005
Rotu, sukupuoli	selle francais, ori	Väri, säkäkorkeus	ruunikko, 167 cm
Syntymäaika, ikä	06.07.2013, 12v.	Ikääntyminen	3v. 6.8.2014, 6v. 27.8.2013, ikääntyy 3 kk = 1 vv
Kasvattaja	Andrée Doré evm	Omistaja	Wreathvalley, VRL-10878
Painotus	kenttäratsastus, CIC4	Koulutustaso	ko. Vaativa A, re. 160cm

★ Palkittu helmikuun KERJ tilaisuudessa 2015 KERJ-I palkinnolla pistein 10 + 40 + 18,5 + 20 + 15 + 0 = 103,5p.

Luonnekuvaus

Nakki on maasta käsitellessä oikein helppo tapaus, mutta selästä käsin on oltava tarkkana kuin porkkana, ettei Nakki pääse sooloilemaan omiaan. Ori rakastaa kaikenlaisia huomionosoituksia, minkä vuoksi hoitotoimenpiteet sujuvat ilman ongelmia. Yleensä Nakki vain seisoo paikallaan ja nauttii jokaisesta hetkestä, jonka saa hoitajansa kanssa viettää. Satuloidessakaan hevonen ei sen suurempia riehumisia aloita, kunhan homman vain tekee tarpeeksi ripeästi. Mikäli varusteiden kanssa jää ihmettelemään turhia tai hidastelemaan Nakki saattaa huomauttaa homman pitkäveteisyydestä iskemällä kaviota maahan tai viskelemällä päätään. Koskaan Nakin kanssa ei kuitenkaan tarvitse taistella vaan aika nopeasti ori palaa maanpinnalle pienestäkin komennuksesta.

Ratsuna ollaan täysin toista luokkaa. Minkäänlaisesta paikallaan seisoskelusta ei ole tietoakaan vaan koko ajan on meno päällä. Nakilla on usein vaikeuksia keskittyä olennaiseen, minkä vuoksi selässä olevan ratsastajan on pidettävä fokus sataprosenttisesti suoritettavassa tehtävässä. Orilla on välillä paha tapa painaa kädelle ja jyrätä voimakkaasti eteenpäin, jolloin ratsastajan puristusvoimaa ja käsilihaksia koetellaan oikein urakalla. Kouluratsastus on liian pitkäveteistä lyllertämistä Nakille, mutta esteet ovat sen sijaan orin suuri intohimo. Se loikkii esteen kuin esteen yli ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Hevonen hyppää hyvällä tekniikalla ja on radalla melko itsenäinen. Se ei siis tarvitse kauheasti tukea esteellä vaan pikemminkin kaipaa vapautta ja reilua myötäämistä. Hankala paikka saattaa tulla silloin, jos Nakin päässä napsahtaa jokin kummallinen hilavitkutin, joka käskee sitä pinkomaan eteenpäin minkä kintuistaan pääsee. Silloin kaikkein tärkein asia on yrittää pitää homma kasassa kaikin keinoin, koska Nakki ei ymmärrä hidastaa ilman suuria avunantoja.

Kilpapaikalla Nakki on rauhallinen niin kauan kunnes sen selkään loikataan. Kilpahoitajalla on siis melko helppo pesti tiedossa. Ori ei jännitä turhia vaan relaa oikein kunnolla syöden hyvin ja nukkuen kaikki mahdolliset hetket. Lastauksessakaan ei kovin suuria ongelmia ilmene, mitä nyt välillä Nakki saattaa laittaa hanttiin. Kovinkaan kauaa ori ei kuitenkaan jaksa olla taistelukannalla vaan luovuttaa jo ennen kuin ehtii kissaa sanoa.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Aviator de Envié sf, prn, 168 cm	ii. À Demain' sf, rn, 166 cm	iii. la Seconde EST sf, rnkm, 169 cm
		iie. Changement sf, mrn, 165 cm
	ie. Faire le Málpierre sf, rn, 164cm	iei. Pot de Médecine sf, rnkm, 163 cm
		iee. Mer Fleur sf, m, 160 cm
e. Titulaire de Résident sf, m, 165 cm	ei. Montagne Froid sf, m, 169 cm	eii. Conte de Fées sf, rt, 168 cm
		eie. Bouleau sf, mrn, 163 cm
	ee. Fastidieux sf, m, 160 cm	eei. Juste un Chien sf, rnkm, 164 cm
		eee. Lumière de Distinguer sf, trn, 160 cm

i. Aviator de Envié on ailahtelevainen persoona, joka toisena päivänä on ihana halinalle, mutta toisena taas kaikille vihoitteleva peto. Punaruunikko ori kilpailee kenttäratsastuksen parissa Ranskassa. Parhaimpina saavutuksina sillä on useita EM-sijoituksia, muttei se ole kuitenkaan kertaakaan ylettynyt palkintopalleille. Passelin rakenteensa vuoksi se on ollut jo kisauransa alusta asti suosittu jalostusori. Se on jättänyt jälkeensä tähän mennessä jo peräti kaksikymmentä jälkeläistä, joista muutama ratsu on kivunnut kansainvälisillekin kilpailukentille kenttäratsastuksessa.

ii. À Demain' on tämän suvun helmi. Ori kilpaili aktiivisesti kenttä- ja esteratsastuksessa, mutta painotus oli kuitenkin huomattavasti kentän kisaamisessa. Vauhdikas ori oli aina asennossa kilpailupaikalla ja usein sillä oli vaikeuksia pysyä pöksyissään maastoesteradan lähtöviivan takana. À Demain' kilpaili Ranskan lipun alla kenttäratsastuksen maailmanmestaruudesta kolmena vuotena peräkkäin. Se voitti viimeiset maailmanmestaruuskilpailut ja jäi ihmisten mieleen lopullisesti. Luonteeltaan À Demain' ei niinkään loistanut. Se tykkäsi viettä aikaa itsekseen ja loukkaantui varsin helposti, jos ihmiset erehtyivät tekemään asioita tavoilla, joista hän ei pitänyt. À Demain' on jättänyt hurjan määrän jälkeläisiä taakseen, joista jotkut ovat pärjänneet paremmin kuin toiset.

ie. Faire le Málpierre kilpaili lähinnä kouluratsastuksen parissa tasolla Prix St Georges. Herkkä ja energinen tamma ei ollut se kaikkein helpoin ratsastettava. Hevonen kilpaili niin Ranskassa kuin sen naapurimaissakin ahkerasti saavuttaen erilaisia osakilpailuvoittoja. Suuriin kansainvälisiin pippaloihin Faire le Málpierrellä ei kuitenkaan ollut rahkeita. Tamma kuoli 15-vuotiaana ähkyn aiheuttamiin komplikaatioihin, ja oli ennen sitä jättänyt jälkeensä vain kaksi jälkeläistä.

e. Titulaire de Résident on estekenttien hirmu, jonka ratsastaminen on äärimmäisen miellyttävää. Hevonen kuuntelee koko ajan eikä tarvitse kauheasti ohjausta radalla. Pienetkin avut tiettyyn suuntaan riittävät tammalle, joka muuten hyppää ilman ratsastajan apua oikein hyvin. Hevonen on jäänyt varhaiseläkkeelle kilpailemisesta, koska sen jalat eivät enää ahkeraa treenaamista ja loikkimista kestä. Titulaire de Résident hoitelee siitostamman puuhia kasvattajallaan Pohjois-Ranskassa.

ei. Montagne Froid on viileä ja arvonsa tunteva ori, joka ei helposti nöyrry kaksilahkeisten tahtoon. Maasta käsin ori on hankala ja pistää varsinkin uusien tuttavuuksien kanssa kapuloita rattaisiin oikein urakalla. Selästä käsin homma on kuitenkin aivan toinen. Montagne Froid kuuntelee pienimpiäkin apuja ja on aina vääntämässä itseään vaikka minkälaiseen solmuun, mikäli ratsastaja näin pyytää. Ori on kilpailuaikanaan hyppinyt kansainvälisillä estekentillä voittaen EM-pronssia peräti kolmesti.

ee. Fastidieux oli pieni ja pippurinen. Musta tamma oli oikea päänvaiva niin ihmisille kuin muille hevosillekin. Hevosella ratsastettiin harvoin ja se toimi melkein koko elämänsä siitoshevosena. Rakenteen puolesta tamma oli täysi kymppi tai ainakin lähellä sitä, minkä vuoksi se olikin suosittu jalostuksessa, kun tavoiteltiin hyviä estelupauksia.

Jälkeläiset

sf-t. Diabolique de Vallée s. 04.04.2015 (e. Savarna) om. VRL-00033
sf-o. Casimir de Vallée s. 01.01.2015 (e. Yardenah) om. VRL-13888
sf-o. Ivdros de Vallée s. 30.06.2014 (e. Wifmera) om. VRL-10878
sf-t. Meniphei de Vallée s. 10.09.2013 (e. Morwenna) om. VRL-10878

Kilpailumenestys

Päiväkirja ja valmennukset

04.01.2015 - Estevalmennus
Nakki oli aivan sekaisin. Se pomppi sinne tänne ohjuksen lailla ja olisi halunnut vain kiitää maneesiin rakennettujen esteiden yli. Maneesiin oli tehty yksi kolmoissarja, yksi kaksoissarja sekä okseri ja pysty, jonka tolpiksi oli napattu mahdollisimman erikoiset härpäkkeet. Muutamat lämmittelyhypyt oli takana ja nyt oli aika lähteä kaksoissarjalle. Esteiden ylitys oli mallikasta, vaikkakin vauhti oli aluksi aika hurja. Diagonaalilla olevaan kaksoissarjaan kun lisäsi toisella pitkällä sivulla olevan kolmoissarjan homma lähti käsistä. Hevosen vauhti oli aivan kamalaa kaahausta. Jouduin useasti kaksoissarjan jälkeen kääntää hevonen voltille tai muuta vastaavaa, jotta vauhti rauhoittuisi hieman. Hyppäsin kolmoissarjaa myös yksinään, jolloin hypyt menivät paremmin. Myös minun oli oltava tarkkana ulkoavuista, jotka pitivät homman kasassa käännöksissä. Usein lähdin kaiken häsellyksen keskellä liian löysällä ulko-ohjalla kääntämään, jolloin Nakki jyräsi sisäpohjetta vasten. Liioittelin pari kertaa ulko-ohjan tukea käännöksessä, jolloin sain orin hetkeksi kuuntelemaan ja kääntymään hallitusti. Tarvittaessa otin myös ravilähestymisiä, jotka kuitenkin nopeasti vaihtuivat laukkaan. Sarjahyppyjen jälkeen päätin antaa puuskuttavalle kuumakallelle hetken levon. Kauaa se ei malttanut kävellä, kun Nakki oli taas nyhtämässä ohjaa kädestäni ja halusi kovempaan vauhtiin. Hyppäsin pari kertaa esteitä ratana. Kaikki meni muuten loistavasti paitsi kaksoissarja. Hevonen lähti hitusen liian kaukaa, jolloin minun olisi pitänyt esteiden välillä patistaa reilusti oria eteenpäin. Sen sijaan jäinkin vain kököttämään satulaan ja jätin Nakin touhuamaan omiaan. Sarjan b-osa meni siis aivan plörinäksi hevosen ottaessa yhden laukka-askeleen väliin vielä yhden miniaskeleen ennen hyppyä. Kompuroituamme esteen yli, käänsin hevosen suoraan tulemaan radan uudelleen ja odotin, kunnes eräs työntekijäni nosti puomit takaisin. Seuraavalla kerralla olin itse enemmän hereillä ja kaksoissarja sujui kuin rasvattu. Kohtalaisen hyvän radan jälkeen päätin aloittaa loppuverryttelyt, jotta molemmille jäisi hyvä mieli tästä treenistä.

01.12.2014 - Irtohypytystä maneesissa
Ulkona tuuli ja satoi, minkä vuoksi Nakki oli melko nyrpeällä tuulella. Talutus maneesiin oli painajaismaista suuren Nakin kiriessä eteenpäin ja rehellisesti sanottuna vetäen minua perässään. Vielä maneesin ovella ori sähläsi minkä ehti ja tunki ovesta sisään, vaikken ollut sitä vielä edes kunnolla avannut. Päästyään maneesin suojaan Nakki rauhoittui silmissä ja käveli rennosti vierelläni. Maneesiin oli pystytetty muutaman esteen jumppasarja, jota Nakin olisi tarkoitus loikkia. Nakki sai alkuverkaksi kävellä ja ravailla irtona, minkä jälkeen pääsimme aloittamaan. Hevonen oli heti imussa esteelle korvat tötteröllä eikä sillä käynyt mielessäkään, ettei niitä esteitä ylitettäisi. Ensimmäisten hyppyjen ajaksi esteet oli laskettu alle metriin. Liiallisen innon sokaisemana Nakki pyyhälsi kerran jumppasarjan väärään suuntaan. Esteiden korkeuden noustessa väärästä suunnasta ei enää tultu vahingossa. Viimeinen okseri nostettiin 170 senttimetriin, minkä yli Nakki suorastaan liisi, vaikkakin ponnistus olikin hieman hätäinen. Loppuun otin vielä pari matalempaa sarjaa, jotta esteet varmasti ylittyisivät ja Nakille jäisi hyvä mieli pompuista. Eräs työntekijäni alkoi purkaa esteitä ja oli vähällä jäädä riehuvan Nakin alle, kun se olikin päättänyt tulla vielä yhden kerran uudestaan. Meno alkoi olla jo niin sekavaa, että näin parhaakseni napata orin kiinni ja loppuverkata se liinassa. Koko loppupäivän ruunikko hyppykeppi mätäni tallin sisällä, mikä tosin kävi sille paremmin kuin hyvin. Nakki ei nimittäin mene ulos sateeseen sitten mistään hinnasta.

19.06.2014 - Karkulaiset
Tänään Nakki ja sen laidunkaveri Kali löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät hieman kujeilla. Aamukuudelta, hevosten aamuruokinnan aikaan, aitojen sisäpuolella olevat kaverukset käyvät yleensä ylikierroksilla ja yrittävät kilpaa tunkea ulos. Onhan siinä mukana myös pientä kahinaa ja selvittelyä siitä kumpi saa ruokansa ensin. Tänään valmistauduin samaan riehumissessioon kävellessäni kohti kahden kaveruksen kesälaidunta. Molemmat orit olivat saaneet olla jo viikon totaalisella kesälomalla ja kyllähän se näkyi, että mitään ei ollut tarvinnut tehdä - riehumista riehumisen jälkeen ja kaikenmaailman muita tyhmiä energianpurkamispuuhia heillä on ollut. Päästyäni tarhan portille en nähnyt ketään. Kukaan ei tullut vastaan niin kuin jokaisena muuna aamuna oli tullut. Huolestuin heti ja lähdinkin sitten kiertelemään aavemaisen tyhjää tarhaa. Hetken sain palloilla suuren laitumen aidanviertä, kunnes bongasin jättimäisen reiän. Siitä oli jyrätty kunnon voimalla läpi. Kymmenet kavionjäljet olivat juurtuneet maahan ja jatkuivat sitten hetken soratietä pitkin, minkä jälkeen katosivat. Kenties parivaljakko on loikannut metsään. Minähän olin aivan kauhuissani, että nyt ne kaksi torveloa joko satuttavat itsensä, toisensa, jonkun muun tai sitten hankkivat perheenlisäystä. Kaurasankot heiluen juoksin kahtasataa ulos laitumelta suoraan talliin ja huusin kaikki vapaat kädet etsimään kahta karkulaista.

Minä olin napannut auton ja lähtenyt haravoimaan autoille tarkoitettuja sorateitä ja niiden ympäristöä. Pari muuta tallilaista oli lähtenyt jalan ja muutama jäi tallille soittelemaan lähiseutulaisille. Hermostuneena ja jo melkein itkua vääntäen tuijotin ulos auton tuulilasista ja toivoin, että näkisin jonkin, edes pienen vilahduksen hevosesta. Yhtäkkiä kääntyessäni pikkutielle, joka veisi eräälle kartanolle, jonka omistaja ei perusta hevosista sitten yhtään, huomasin ojanpientareella laiduntamassa tutun nelijalkaisen. Aina yhtä hyvän ruokahalun omannut Nakki mussuti ruohoa minkä kerkesi ja sen takana hieman kauempana seisoskeli iloinen Kali, joka korvat kääntyen seurasi minun ajamaa autoa. Helpotus oli sanoinkuvamaaton huomatessani rakkaat hevoseni ehjinä kappaleina. Parkkeerasin autoni tiensivuun ja soitin äkkiä jonkun tuomaan trailerin kyseiseen paikkaan. Nakki antoi todella hienosti kiinni. Ei se edes aluksi tajunnut, että se otettaisiin kiinni niin keskittynyt se oli ruohon ahtamiseen sisuksiinsa. Kaksikosta viisaampi, Kali, oli kuitenkin hieman vastahakoinen kiinniottoidealleni, muttei se onnekseni uskaltanut lähteä ilman sen rikostoveria yhtään mihinkään.

Hevoset oli saatu kotiin kymmenen aikoihin aamulla. Kaverukset pääsivät hetkeksi sisälle miettimään tekosiaan ja rauhoittumaan. Nakki oli selvästi loukkaantunut siitä, että sen ruokahetkeä oli häiritty eikä se edes päässyt jatkamaan kyseistä toimintaa aidatulle alueelle. Kali sen sijaan rymisteli karsinassaan ja kovaan ääneen ilmoitti kaikille, että on paikalla jälleen. En tosiaankaan tiedä kuinka kauan hevoset olivat karkuteillä olleet, mutta se on varmaa, että kaksikko ei tästä lähtien laidunna muualla kuin tallirakennuksen vieressä. Niiden laidunta vartioidaan koko loppuloman ajan ja harkitsen myös sitä, että orit otetaan yöksi sisälle. Laidunalue on myös aidattu niin, ettei sieltä yksinkertaisesti voi päästä ulos ilman käsiä. Aion varmistaa, että nämä kaksi valopäätä eivät enää missään olosuhteissa pääse tekemään omia retkiään yhtään minnekään. Toivotaan, ettei lähiseudun hevosenomistajilta kuulu mitään yllättäviä raskausuutisia tai molemmat, Kali ja Nakki, saavat rukoilla aamuruokiensa puolesta.